Iskelmämusiikki on historiallisesti tarkoittanut 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa ja suurissa Euroopan maissa syntynyttä helposti omaksuttavaa musiikkia. Nykyään iskelmällä viitataan aikuisille suunnattuun populaarimusiikin tyyliin. Popmusiikki on periaatteessa samankaltaista helposti omaksuttavaa musiikkia kuin iskelmä, mutta nuoremmille suunnattua. Lisäksi iskelmä viittaa musiikkiin johon olennaisena osana kuuluu paritanssi, kun taas Pop-musiikkia voi tanssia myös yksin.
Iskelmämusiikki muuttuu yleensä ajan mittaan, kuten muotikin. Iskelmämusiikilla tarkoitettiin alun perin muun muassa kamari- ja orkesterimusiikin kappaleita jotka saattoi oppia helposti. Myös joitakin operettisävelmiä voidaan ymmärtää iskelmämusiikiksi. Eräs tyypillinen piirre iskelmämusiikille on yksinkertainen melodia, pelkistetty instrumenttien käyttö ja tanssittavuus parin kanssa. Suurimman paritanssi-buumin aikaan iskelmämusiikki oli varsin suosittua ja yleistä etenkin teollisuusmaissa, onhan sen levityskin ollut aina teollista (esimerkiksi nuottien painaminen ja äänilevyt ja videot). Paritanssi-innostus on kuitenkin muiden tanssimuotojen mukaantulon myötä hiipunut ja nykyisellään iskelmä-käsitettä on pyritty laajentamaan myös muuhun kuin paritanssimusiikkiin. Esim. rock-yhtye YÖn keulahahmo Olli Lindholm sai 10.7.2008 iskelmä-Finlandia palkinnon ja iskelmäradion soittolistalla soi paljon rock ja pop-yhtyeiden musiikkia.
Iskelmä-sanan suomen kieleen on keksinyt R. R. Ryynänen, joka yhdessä Georg Malmstenin kanssa esitteli ensiksi sanan iskusävelmä, joka sittemmin hioutui lyhyempään muotoonsa iskelmäksi. Kansainvälisesti tämä musiikkityyli tunnetaan saksankielisellä nimellä "Schlager", joka tarkoittaa suunnilleen samaa (verb. schlagen, 'iskeä').
Iskelmämusiikki Suomessa[]
Suomen ensimmäisenä iskelmälaulajana voidaan pitää 1910- ja 1920-luvuilla suosittua J. Alfred Tanneria. Toisenlaisen määritelmän mukaan ensimmäisenä iskelmälaulajana pidetään oopperalaulaja Ture Araa, jonka vuonna 1929 levytetty "Emma" oli Suomen ensimmäinen megahitti. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisiä vaikuttajia ovat muun muassa Georg Malmstén ja Matti Jurva. Myöhempien vuosikymmenten iskelmätähtiä ovat esimerkiksi Olavi Virta, Juha "Watt" Vainio, Annikki Tähti, Laila Kinnunen, Jukka Kuoppamäki, Eino Grön, Katri Helena, Marion Rung, Reijo Taipale, Teuvo Valo ja Topi Sorsakoski.