Rumpu on puusta, metallista tai lasikuidusta valmistettu akustinen lyömäsoitin. Yleensä se on lieriömäinen puu- tai metallikehys, jonka päähän on pingotettu nahkakalvo. Rumpu on soittimista ehkä kaikkein levinnein, sillä niitä on valmistettu lähes jokaisessa kulttuurissa. Luonnonkulttuureissa tavallisia ovat suppilon muotoiset, yksikalvoiset rummut. Rummun sointikorkeutta voidaan muuttaa rumpukalvon kireyttä säätämällä.
Rumpujen valmistus[]
Modernit länsimaisessa musiikissa käytettävät rummut valmistetaan yleensä kahdella tavalla, joista suositumpi on ohuiden levyjen päällekkäin liimaaminen ja puristaminen eli laminointi. Harvinaisempi tapa on puisten palojen yhteen liimaaminen niin, että palat muodostavat kehän.
Kerrosten paksuus vaihtelee suuresti valmistajasta ja käyttötarkoituksesta tai halutusta soinnista riippuen. Rummun päälle levitetään yleensä muovikalvo tai se lakataan. Rumpuun tulee myös virityspesät, vanne sekä kalvo. Kalvo asetetaan rumpuun hiottujen reunaviisteiden päälle. Reunaviiste kiristää kalvon rummun ja vanteen väliin. Kuten puullakin, reunaviisteellä on suuri osuus sointiin.
Yleisimmät materiaalit rumpuihin ovat vaahtera, suomalainen koivu, mahonki, pyökki, tammi, akryyli sekä metalleista teräs, pronssi, alumiini sekä messinki. Metalleja käytetään yleensä virvelirummuissa.
Rummussa osina ovat rummun runko, eli puu- metalli- tai keinoainesylinteri, johon kiinnitetään virityspesät (engl. lugs). Kalvo asetetaan sylinterin kumpaankin tai toiseen päähän, ja sen yli asetetaan vanne (engl. rim), joka on taivutettu niin, että se painaa kalvoa reunustavaa kehää siten, että kalvoa voidaan löysätä ja kiristää. Vanteessa on reikiä, joiden läpi menevät viritysruuvit, jotka kiristetään virityspesien vastakappaleisiin. Ruuveja ruuvaamalla kalvon virettä voidaan muuttaa.
Rumpusetti[]
Pääartikkeli: Rumpusetti
Rumpusetti sai muotonsa 1900-luvun alkupuoliskolla. Useimmiten settiin kuuluu virvelirumpu, hi-hat (pieni lautanen kuvassa oikealla), vähintään yksi tai useampi tom-tomia, bassorumpu ja lautaset. Bassorumpua poljetaan pedaalilla, kun taas muita rumpuja sekä lautasia lyödään kapuloilla, vispilöillä tai sudeilla.
Soitto ja välineet[]
Rumpuja soitetaan yleensä käsin, puusta valmistetuilla rumpukapuloilla (-palikoilla) tai metalliharjaisilla vispilöillä (engl. brushes). Puiset rumpukapulat valmistetaan pääsääntöisesti hikkorista sen kovuuden, kestävyyden ja pitkäikäisyyden takia tai tammesta (oak). Tammi on hikkoriakin kovempaa, mutta raskaampaa materiaalia. Markkinoilla on myös hiilikuitukapuloita, nylonkapuloita sekä erilaisia irrotettavia ”nuijia” kapulan päässä. Erilaiset nuijat (engl. mallets) ovat yleisemmin käytettyjä perkussio. Joissain rumpusoittimien yhteydessä ja esimerkiksi sinfoniaorkesterissa. Kapuloiden koko ja muoto vaihtelevat, mutta pääsääntöisesti kapuloiden toisessa päässä on vartta ohuempi kärki, joilla lyödään rumpujen kalvoja ja symbaaleja. Joissain seteissä on myös tuplabassorumpu, (tuplabasari) eli siinä on kaksi poljettavaa kannua, mutta jos taas kyseessä on tuplapedaali, on setissä vain yksi bassorumpu mutta kaksi pedaalia, joka taas tarkoittaa sitä että bassorummusta lähtevä ääni voi tulla selvemmäksi kun ei tarvitse saada kahta bassorumpua hyvään vireeseen.
Rumpujen soitto on erilaisten rytmikuvioiden toistoa, vuorokäsin ja erilaisilla nopeuksilla. Nykyisin rumpujen soiton harjoitteluun kuuluvat olennaisen osana rudimentit. Ne ovat rumpalin, eli rumpujen soittajan, skaaloja. Perusrudimentteja on 26, mutta niitä on lisääkin. Rumpali soittaa myös erilaisia fillejä, jotka ovat koristeita esimerkiksi säkeen loppuun tai alkuun.